Näin on siis syksy saapunut. Hiukan oli huono kesä ilmojen
takia, mutta mitä siitä nyt enää murehtimaan. Odotetaan seuraavaa kesää.
Muistelin tänään, että koska tämä minun uusi elämäni oikein
alkoi ja mikä oli se sysäys. Sairaslomastani kului kaksi vuotta pelkkään
nukkumiseen, lukemiseen, kodinhoitoon ja muuhun tekemiseen. Sitten jokin lamppu
välähtä. Ostin eteiseemme uuden peilin ja sitä mukaan alkoi eteinen muuttaa
värimaailmaa ja muutenkin sisustus vaihtui.
Entäpä sitten? Innostuimme vierashuoneen muuttamaan
työhuoneeksi. Tuumasta toimeen ja sain oikein avaran työtilan. Nyt tämäkin
huone on paljon muuttunut. Joka nurkassa on jotain laatikoita ja nyssäköitä.
Luovuin Keltaisesta tuolistani ja sain hyllykön tuolin tilalle. Nyt vasta alkaa
tavarat löytää paikkaansa. Mutta ihmeen sekaiseksi tämän huoneen saan tuossa
tuokiossa. Perjantaisin yleensä siivoon tavarat paikalleen, mutta viimeistään
maanantai-aamuna alan jo levitteleen tavaroita. Ompelukoneen ja saumurin kanssa
tulee kankaansilppua ja langanpätkiä. Mainitsen tähän väliin, että opinpa
sittenkin käyttämään saumuria. Askarrellessa tulee kaikkee muuta silppua. Ja
maalaaminen vaatii oman sekasotkunsa. Ja sitten kun tekis mieli tehdä kaikkea
kerralla, yltiöpäinen kun olen, sekasotku on mitä mahtavin. Mutta kodikas.
Kodikkuudesta siirrynkin sitten akkainlehtien
sistusnumeroihin. Minun värimaailmani ei mene kausien mukaan harmonisessa tunnelmassa.
Vaan väriä on joka puolella. Rakastan värejä, siis värejä. En laske väreiksi beigeä,
harmaata, ruskeata jne. minusta ne ovat vain joitain muotikotkotuksia,
alakuloisia. Siksi ehkä olenkin aina onnellinen kun on paljon väriä ympärillä.
Ja paljon kaikkia kivoja ideoita ja tekemisiä. Joskus aikoo stressi tulla kun
ei kaikkia ehdi heti toteuttaan. Mutta olen tässä uudessa elämässäni
murrosikäinen ”kaikki mulle heti nyt”. Niin sen täytyy olla. Vaikka kuinka taas
kärsin selkäsäryistäni jälleen kerran, pitää lähteä hakemaan Motonetistä niitä
oikeita taulukoukkuja tai ATV ltä sitä just oikeeta maalia tai rautakaupasta
poranteriä ja hiomapaperia.
Muuten en kovin jaksa enää ravata kirppareilla, paitsi jos
joku erityisesti on mielessä. Facebookin kirppareilla on aivan ihania tavaroita
esim. mun 60-lukulaiseen keräysinnostukseen. Sekä myös vaatteet, joita tämän
kokoiselle ei Henkkamaukasta tai Kappahlista löydä. Onhan kaupungilla rouvien
muotiliikkeitä. Mutta en ole 30 vuoteen pukeutunut ”rouvamaisesti” ei sovi
mulle, vai mitä olette mieltä?
Niin ja kesäloman vietimme taas Luhalahdella.
Ja sitten se kaikkein ihanin asia. Anniina-tyttäreni
miehensä Tonin kanssa saivat pikkuisen vauvan. Tämä ihmeolento otti heti oman
lokeron mummin sydämestä. 7.8.2017 klo 20.21 merkittiin hänet virallisesti
tähän maailmaan. Vauva ei ole vielä saanut nimeä, joten kutsun häntä nyt vain
vauvaksi. Sitten kun hän hieman kasvaa, mummi varmaankin saa häntä ulkoiluttaa
ja leikkiä. Ja kunnes päästään ensi kesään, mehän mennään yhdessä niihin
paikkoihin, joihin mummi ei ole pitkään aikaan päässyt.
Nyt kun alkaa uni jo kirveltää silmää, taidan toivottaa
hyvät yöt ja kauniita unia. Tapaamme pian!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti