Pääsiäisen aikaan

Pääsiäistunnelmissa

Se on sitten pääsiäispyhät edessä. Siivoaminen ei ole lempilajejani, mutta viikkosiivous on jossakin takaraivossa lapsuuden ajoilta. Silloisia äidin siivouspuuskia ajattelen kyllä joskus kauhulla. Äiti kun heitti ulos kaikki tekstiilit, taisi mennä huonekalutkin välillä, mitä huushollista irtosi ja paukutti mattopiiskalla. Muistan vain, että äiti oli aina silloin pahalla päällä ja minusta tuntui surkealta kun koti oli kylmä tuuletuksen ja tamppaamisen aiheuttamana. Tämä raivo on varmaan usealla naisella moottorina aloittamiseen, niin kuin minullakin. Kun olin puunannut kaikki paikat, viimeisillä voimillani vielä tyhjensin astianpesukoneen. Sitten vielä ne muutamat pääsiäiskoristeet esille ja voilá pääsiäinen on meillä. Ihana tunne.

Tänään en sitten jaksanut mitään muuta duunailla. Mutta päivän kohokohta oli, että entinen työkaverini lähetti sähköpostia. Kyllä tulin iloiseksi, vaikka viestin lähettäjällä ei kovinkaan hyviä uutisia ollut. Toivottavasti hän vielä pitää yhteyttä.

Pääsiäisen niin sanottuja perinneruokia emme syö. Inhoan lammasta ja tulikin mieleen eräs matka, jonka teimme työkavereiden kanssa Ahvenanmaalle. Kaikki sinänsä hyvin, mutta menimme lammasfarmille syömään. Ajatelkaa sitä tunnetta kun lautasella on lammasta ja lampaat määkii ikkunan takana. Ei maistunut minulle.

Lampaita ulkona....

... ja lautasella

Siis meillä syödään ihan tavallista ruokaa pääsiäisenä. Hiukan juhlavammin valmistettua ja kivasti katettua. Pääasia on, että meillä taas on yhteistä aikaa kun miehelläkin on monta vapaapäivää. Luetaan, katotaan telkkaa ja ehkä tuo mieheni saisi raastettua minut uloskin.

Mitään tekemätön päivä

Ottaisinko tänään vapaapäivän? Hyvä ajatus. Katsotaan miten päivä alkaa tästä sujua.

Hyvä ajatus

Pitihän se kuitenkin jotain tehdä. Telkkaa katsoessa neuloin keskeneräisen vauvapussin (en suostu sanomaan toukkapussi) valmiiksi. Vauvapipoa ajattelin, mutta neuloessani muutaman kerroksen, huomasin että liian isohan siitä tulee. Eli meni purkuun ja uuden aloittamiseen.

Vauvapussi

Maton virkkaamiseen oon niin kyllästynyt, että puran sen ja teen koreja. Trikookudetta virkatessa matto joko kupruilee ja käpristyy reunoista ylöspäin. Nyt olen ollut loppuvaiheessa ja jokaisen virkkaamani kerroksen olen joutunut puoleen väliin purkamaan ja lisäämään tai vähentämään silmukoita. Alkoi tuntua hölmöläisten peiton jatkamiselta. Jos joku ei tunne tarinaa, niin suurin piirtein idea oli ”leikataan peittoa jalkopäästä ja ommellaan pääpuoleen”. Siis mun matosta tulee nyt koreja.

Anskun unisukat

Kuten olen antanut ymmärtää, olen varsinainen villalankafriikki. Eli pitäisi kulkea kaupassa hevosen silmälaput päässä. Luin jostakin, että tuollaiset kokolaput poskiremmeillä olisi hyvät. Estää tehokkaasti sivuille näkemisen. Suosittelen muillekin lankafriikeille. 

No, siis itse neulomisesta ja virkkaamisesta tuli minulle tärkeä ajantappaja kun jokunen vuosi sitten minulta leikattiin vaivaisenluut ja tyttäreni opetti minulle sukan neulomisen. Vasta puolisen vuotta sitten opin oikeanlaisen kantapään tekemisen.

Sukkia ja tossuja

Virkkauksesta tuli suosikkini kun innostuin isoäidin neliöistä. No, eihän niistä ensimmäisistä neliöitä tullut, mitä lie kuppeja ja ihmeellisiä sykeröitä. Nyttemmin, tyttäreni Anskun kirjallisten ohjein myötä, olen tehnyt lukemattomia isoäidin neliöitä. Melkein kaikista on tullut torkkupeittoja, eräistä tein hypistelymuhveja muistisairaille vanhuksille. Nyt kaihertaa mielessä, että ”mitäs sitten tekis”.

Vauvan peittoja