Vanton puoti ja tuskailua kalkkimaalilla

Kyllä nyt alkaisi helteet riittää. Sormet syyhyää tekemistä. Toki on taas tullut muutamat villasukat neulottua, kun aika on mennyt sisällä istuessa, tuulettimen äärellä. Ahdistaa ihan kun tuo ilma on niin kosteeta, ettei edes pyykit kuivu.

Kävinpä tuossa viime perjantaina hakemassa Vintage Paint –maalia, kun Sinooperissa oli loppunut. Ainoa liike, josta löysin oli Putiikki Vanha Vanto, Raisiossa ja Vanton tila. Turussa ei lienekään liikettä, jossa tätä maalia olisi. Facebookin sivuilla olen aina piilomainostanut Vanha Vannon putiikkia.

Putiikki Vanha Vanto

 Sinne sitten ja kartta mukaan. En osaa millään käyttää navigaattoria, kun se ohjaa minut takaisin kotiin. Taannoin kävin Paimiossa ja oli selvä ajatus päässä, miten sinne ajetaan. Laitoin kuitenkin navigaattoriin osoitteen. Olin jo lähellä Paimioo, kun navigaattori kertoi ystävällisesti, että käänny takaisin jos mahdollista. No, minähän noudatin ohjetta ja lopulta olin kotiin menossa. Ei perhana, heitin navigaattorin hanskalokeroon ja ajoin mututuntumalla. 

Ehkäpä Jouni on sen ohjelmoinut niin, etten liikaa kävisi ostoksilla. Hyvin osasin, tosin piti karttaa pitää ratin päällä. Ehkä se ei ollut ihan lain mukaan keskittymistä ajamiseen, mutta eipä sattunut poliiseja matkan varrelle. Pokemon –peliä tai kännykkää en käytä autossa. Ei silti, että minua moinen Pokemon kiinnostaisi. Minulle ei ihan tarkkaan ole selvinnyt, mikä tämän pelin tarkoitus on.

Niin, siis osasin hyvin perille. Ja tietenkin kamera puuttui matkasta. Mutta ensinäkymä oli viihtyisä. Heti minua tulivat lampaat vastaan toivottamaan tervetulleiksi määkien. Tottahan se oli tervetuloa –toivotus, vaikka en oikein saanut sanoista selvää. Sitten kiipesin mäkeä ylös varsinaiseen puotiin. Ja siellähän oli kaikenlaista ihanaa uusvanhaa tavaraa. En sortunut ostamaan valmiita ratkaisuja, koska niitä itse värkkäilen. Mutta otin malliksi pääkoppaani muutaman tuotteen. Maaliahan tulin ostamaan. Maalit ja vaha tuli ostettua ja juutuin juttelemaan puodin pitäjän kanssa. Kannattaa muuten käydä lastenkin kanssa.

Tällainen kirja on myös hyvä hankkia, mikäli on vintage-maalauksesta kiinnostunut.

Lopulta sain itseni irti ihanuuksista. Ja olin jo menossa autolle kun huomasin tallimuseon. Menin ihan uteliaisuuttani kattomaan. Ja voi, sieltä löysin laudanpätkän, jota jo pitkään olin hakenut. Tietenkin muutakin ihanaa oli esim. koivun kuoresta tehdyt sydämet. Niitä pitäisi kokeilla kotona vaikka jouluksi.

Laudan pätkästä olen jo pitkään ajatellut kynttilän pidikkeen. Vanha hopeakauha oli jo valmiina. Tässä suunniteltu taulu. Aioin myös maalata taas vanhan laatikon.

Kalkkimaalilla maalaaminen on nyt kovin suosittua. Ja olenkin muutaman laatikon ja hyllyn maalannut. Yksi aiempi laatikko oli raakalautaa, joten se imaisi itseensä melko paljon kallista maalia. Nyt ajattelin, että laitan tavallisen pohjamaalin ja sitten kalkkimaalin päälle. Siitä tulikin sitten hikinen urakka, ei olisi pitänyt käyttää tavallista pohjamaalia. 

Hioin ja hioin sitten tuota pohjamaalia, jotta saisin puunsyyt näkyviin. Siitä ei kyllä tullut yhtään mitään. Pitäisi olla hiomakone, joka onkin toivomuslistalla. Lopulta sain edes hiukan puunsyitä näkyviin ja vetelin ohuen kalkkimaalin pintaan. Eipä siitä hyvä tullut. Sitten hioin taas ensin paksummalla ja sitten ohuemmalla hiomapaperilla. Ja nyt saa kelvata. Ei yhteen ideaan kannata kovin paljoa käyttää aika. Varsinkin kun olen aika hätäinen muutenkin.

Tässä pohjamaalia hiottu

Nyt on paljon ideoita päässä. Kun Jouni lähtee taas töihin, tulevat ne yksinäiset päivät. Ja minullahan on uusi ihana työhuone, jossa saa ihan rauhassa levittää kaikki tavarat. Eikä tarvitse välillä koota takaisin. Kiitos ihanalle aviomiehelleni, joka toteutti mun idean.

Kaikki Vanton tilan kuvat ovat luvalla lainattu.