Mummeli oli edellisen viikon tosi kipee. Näin kun on
eläkkeellä, ei niin kauheesti flunssasta välitä. Yskä oli aikamoisen hirveä, en
saanut nukuttua kuin pari tuntia yössä. Sitten annoin periksi ja kävin
lääkärissä. Mehiläisessä kävin ja sattui päivystyslääkäriksi keuhkotautien
erikoislääkäri. Ensiapua keuhkoihin ja lähetteen heti TYKSiin jos henkeä
ahdistaa. Ja tietenkin lääkkeet, pääasiassa kortisoni ja antibiootti.
Nyt on tauti hellittäny ja hirvee inspis tehdä kaikkee muuta
kuin sukkia.
Olin tilannut saumurin verkkokauppa.Comista. Siellä kun oli
kaikkein edullisin. 4.2. maksoin sen ja sitten vaan innolla odottelemaan.
Viikko meni, ei mitään ilmoitusta. Kun toinen viikko oli sitten aluillaan,
lähetin jo kyselyn, että missä on mun saumuri. Vastaus tuli – lieneekö automaattinen
– ” Odotamme vielä osaa tilauksesi tuotteista. Saat erillisen viestin, kun
tilauksesi etenee. Mikäli huomaat virheitä lähetysluettelossa tai sinulla on
kysyttävää, otathan yhteyttä asiakaspalvelumme”. Tätä tuli sitten melkein joka
päivä. Lopulta hermostuin. Yli 200 € on mulle iso raha, jos sitä vain jossain
makuutetaan. No, laitoin sitten kyselyn, ”mistä ihmeestä te niitä osia odotatte
ja kokoaako joku teillä sen saumurin”. Sitten tuli ihan ihmiseltä vastaus ”
maaliskuun puolessa välissä odotamme toimitusta”. Ajattelin sitten odottaa
kuitenkin. Viikolla tuli Lidlin mainos, jossa oli vastaava saumuri 50 €
halvemmalla ja maanantaina saumureita olisi liikkeessä. Heti ajattelin, että
haen sen ja perun kaupan verkkokauppa.Comin kanssa.
 |
| Siinä se nyt on - käsittämätön vempain |
Sitten kävikin ilmi, että Jouni tarvitsee autoa maanantaina.
Sain päähänpiston mennä jonottamaan Lidlin oven taakse, jotta varmaan saisin
sen koneen. Maanantai-aamuna luovutin, en jaksaisi sitä kantaa sitä. Tai
ainakin saisin selän vihat päälleni.
Jouni tuli töistä ja ehdotti, että mennään nyt sinne
saumurikaupoille. Hiukan epäilin, että onko niitä enää neljän jälkeen.
Ilmeisesti ihmiset eivät lue kovin tarkkaan mainoksia, joten sain sen koneen.
Herttilei, mutta olin tyytyväinen. Ilmoitin verkkokauppa.Comiin, että perun
tilauksen. Sieltä tuli vastaus, ”haluatteko rahat pankkitilille vai haluatteko
käyttää ne muihin tilauksiin”. Mitäs luulette minun vastanneen? Jos
ilmoituksessa olisi ollut tilaa kirjoittamiselle, olisin sanonut mitä mieltä
olen heidän toimitusajoistaan. Eli rahat tulivat sitten tilille.
Tiistaina aloitin saumurin langoittamisen. Siinä oli jo
valmiiksi pätkät lankaa. Olisi vain pitänyt kattoo ensin vertaistukiryhmää Facebookista
”Ompeluelämää”. Eli ne koneessa olevat langat olisi voinut solmia uuden langan
kanssa ja vetää varovasti läpi. No, siis aloitin itse. Voi hyvää päivää, että
se voi olla vaikeeta. Tiistaina istuin viisi! tuntia ja yritin langoittaa. Hemmetisti
koloja ja koukkuja, joihin langat olisi pitänyt pujottaa. Eikä sormet edes meinanneet
mahtua mukaan. Pinsettien käytössä olen hieman nakkisorminen, mutta jossakin
kolossa ne olivat hyvä apu. Sittenpä löysin tämän vertaistukiryhmän. Oli mukava
huomata, että muillakin oli vaikeuksia langoittamisen kanssa. Mutta sittenkin;
joka päivä olen nyt langoittanut, eilen (16.3.) aloitin taas aamulla. Väsyin
kyllä kesken kaiken, joten tein muita hommia.
 |
| Koloja ja koukkuja - eikä tässä vielä kaikki |
Kävin ostamassa keskiviikkona Jättirätistä kankaan paloja
(tosi halpoja) sekä yhden lankarullan lisää. Tässä kun pitää olla neljä lankaa.
Eilen laitoin nämä kankaanpalat pesukoneeseen Jounin t-paitojen ja oman mekkoni
lisäksi. Apua, kun otin pyykkiä koneesta, nämä kankaan palat olivat
purkautuneet reunoistaan ja koko pyykkikasa oli yhdessä lankojen sekasotkussa.
Ja mikä kamalinta, Jounin paidat olivat vaaleen vihreitä, ja mun mekko joka
ennen oli mustavalkoraidallinen, olikin nyt keltamustaraidallinen. Se oli kyllä
sellainen tilanne, että väsyin totaalisesti. Ihan sellainen uupumuksen harmaa
viltti putosi päälle. Kamalaa!
En ihan synkkyyteen vaipunut, onneksi ystäväni Katja tuli
vierailulle. Siinä poristessamme harmitkin unohtuivat.
Tänään on viikkosiivouksen päivä. ”Osto- ja myyntiliikkeeni”
tilasi Facen kirpparilta räsymaton. Käytin sen itsepalvelupesulassa ja tänään
saan sen levittää paikalleen. Viikkosiivous on mukavaa – sitten kun se on
tehty. Saa istahtaa rauhassa neulomaan ja kattomaan joku hyvä leffa.
Nyt vain painaa mielessä tuo saumuri, miten sillä ommellaan.
Lupaan tutustua oikein kunnolla. Kyllä se tikkiä tekee, mutta ei kovin hyvää.
Jotakin on säädöissä vikaa.
Minä säädän nyt itseni siivousnapista kohtaan 5. Ja huomenna
onkin vuorossa käynti Kädentaidot –messuilla. Anniina houkutteli minut mukaan.
Mukavaa, kun ihan itse ei tule lähdettyä mihinkään.
Niin ja vielä, Anniinan ja Tonin lapsenodotus on mennyt
hyvin. Ihan itku meinas päästä kun hän julkaisi tämän kuvan. Tuntuu kuin hän
olisi vielä äidin oma tytöntyllerö.
 |
| Tuleva äityliini |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti