Pitsikulhoja tärkkäämällä

Minua sitten joskus riepoo, kun googlettaa ohjeita ja lisätietoja saadakseen jostakin käsityöstä tms. Blogeissa on paljon näitä värkkäyksiä, mutta ei ohjeita tai sitten kerrotaan että ohje löytyy ”täältä”. No ei se kuitenkaan löydy. Jos ko. sivu on mennyt vanhaksi tai sinulla ei ole pääsyä kyseiseen blogiin. Aika helkkaristi sain hakea esim. kalkkimaalauksesta ohjeita.

Nyt annan teille ohjeen, jota rakkaat ystäväni Facebookissakin ovat kyselleet. Olen koonnut eri lähteistä tietoja pitsiliinojen tärkkäämisestä ja kasannut itselleni ohjeet joiden mukaan onnistuu aina tai ainakin melkein aina.

Käytän tärkkäämisessä Erikeeperiä, vaikka sokerillakin on joku tärkkäillyt, tosin sokerilla tulee liian lerpsuja töitä. Valitaan kivat liinat kaappien kätköistä. Niitä löytyy vaikka kirppiksiltä sopuhintaan tai minullakin oli ennen liinoja pöydillä, vaan ei ole enää. Ja äidiltäni tuli lisää kun hän muutti palvelutaloon. Lisäksi tarvitset sopivan kokoisia kulhoja, elmukelmua, alustan (voi olla vaikka pahvinpala) ja nuppineuloja. Alusta ja nuppineulat ovat tarpeellisia, jos teet tärkkäyksen vain suoraksi levyksi.

Nyt aloitetaan:

Ota sopiva kulho, kääri se elmukelmuun ja laita alustalle. Kannattaa laittaa vaikka muovia alustaan, jos tekee lituskaisia liinoja.

Ensin tehdään liimasta ja vedestä ”kiisseli”, suhde 1 osa liimaa ja yksi osa vettä. Tämä on aika tuhtia, joten voi käyttää vaikka vettä lirauksen enemmän, jos on ohuita liinoja. Muovipussiin on kätevä tehdä kiisseli vaikka minä tein kippoon. Tämä kippo oli kyllä virhe, täytyy olla aika kapea kulho.

Väärä kippovalinta

Sitten liinat kastellaan hyvin seokseen ja puristetaan liiat tökötit pois.

Asetellaan huolellisesti kulhon päälle muovaten ja kulhon muotoa noudattaen. Voi vaikka kastella käsiä vedessä välillä, jos liima tarttuu liikaa käsiin. Laakeita liinoja saa kun muotoilee liinan alustaan (siis muovia alle) ja pingottaa sen nuppineuloilla hyvin alustaan. 

Värkkäykset kuivausta odotellen

Ja sitten kuivumaan. Nyt kun oli lämpimiä ilmoja, kipot kuivuivat ihan parissa tunnissa parvekkeella, mutta sisällä kuivuminen kestää ainakin vuorokauden.

Ja vot, sinulla on kulhoja, joihin voit laittaa mitä mieleesi tulee. Itse laitoin silkkikukkia koristeeksi.

Jos laitat karkkia, muista laittaa muovi tai muu eristin kulhoon, ettei liima tartu karkkeihin tai päinvastoin. Minä tein isoäidin neliöistä neliskanttisen aihion, mutta tärkkäys ei oikein pitänyt kyniä paikallaan. Laitoin sitten hiukan kärsineen maljakon sisään. Pitsilevyistä aion tehdä ”unisieppareita”.

Valmista tuli...

Aiemmin tekemiäni kulhoja

Vain taivas on rajana kekseliäisyydelle. Näitä on myös kiva antaa lahjaksi kauniina pakkauksina. Ja mikä tärkeintä, jos kyllästyt kuppiin, voit pestä sen ja käyttää uudelleen.

Vielä on kesää jäljellä...

”Se on sitten kesä ohi” tapasi alati positiivinen äitini sanoa juhannuksen jälkeen.

Vietimme lomaa vuokramökillä Konnevedellä. Tai voiko sitä enää mökiksi sanoa kun saatavilla oli kaikki mukavuudet. Matka tosin oli melko pitkä n. 400 km, mutta ihan kivasti tuo meni. Vuoronperään ajettiin ja tuli juteltuakin enemmän kuin kotona.

Piilopirttimme Metso

Perille päästyämme ihastelin majapaikkamme siisteyttä. Heti kun astuin ovesta sisään, nenääni osui puhdas mäntysaippuan tuoksu. Mökissä oli kaksi kerrosta, mutta vain alakertaa käytimme. Sitten ei muuta kuin purimme laukkumme ja kotiuduimme. Sauna täytyi heti laittaa lämpiämään. Kotona sauna on ollut remontissa, joten emme olleet pitkään aikaan päässeet saunaan. Jouni oli jo Turun torilta ostanut tutulta kauppiaalta vihdat, joilla me sitten hakkasimme toisiamme. Ja sitten uimaan. Aah, tätä nautintoa kaipaan aina täällä kaupungissa.

Terassilla istuessa huomasimme linnunpesän, jossa käväisi silloin tällöin lintuemo tuomassa herkkuja pienokaisilleen. Niin vaikka en tiedä oliko se lintuiskä. Mutta kovin olivat pienokaiset hentoäänisiä. Pikkuinen piipitys kuului silloin tällöin. Lintupariskunta tottui meihin pikku hiljaa ja kävi ruokkimassa poikasiaan.

Pitkät välimatkat jarruttivat shoppailua. Toki oli käytävä Suonenjoella monipuolisemmassa kaupassa ja koluttava kaikki kirppikset. En ollut kovinkaan tyytyväinen tarjontaan, mutta jotain sentään löysin. Paluumatkalla poikkesimme syömässä Kivisalmen Kievarissa, jonka hampurilaisia oli meille kehuttu. Aika hintava tuo oli, mutta pihvi oli itse tehty ja maustettu jollakin savunmakuisella mausteella. Yritin makustella mikähän se olisi, mutta en saanut tuntumaa.

Burgereilla

Konnevedellä käytiin välillä ostamassa maitoa ja muuta tarpeellista. Sieltä löysin kaupan nimeltään Aseman Merkkari. Tavaran paljous huumasi minut täysin ja tietenkin piti ostaa lankoja, jotka olivat siellä paljon halvempia kuin Turussa. Käteen osui myös työhuoneeseeni kello, joka oli myös hinnaltaan halpa. Ystävällinen henkilökunta oli myös plussan arvoinen.

Suomen kesän epävakaisuus on aina yhtä iso pettymys. Toisella viikolla lämpö laski 24 asteesta 14 asteeseen ja jatkuvat sateet alkoivat. Toisaalta se ei haitannut, kyllähän loma on aina loma. Minulla oli mukana Silta -sarjan deeveedeet, jotka sitten katselin virkatessa ja neuloessa. Harmitti tosin kun emme päässeet Kotimuseossa käymään. Tihkusateessa käveleminen ei oikein houkutellut.

Äänekoskella tuli myös käytyä ja löysin ihan sattumalta kirpparin. Ostoksia tein Sulo Vilenin tapaan. Pitkään olin jo hingunnut työpisteeseen matkalaukkuja ja siellä ne suorastaan odottelivat minua, viiden euron kappalehintaan.Sinänsä harmi kun kirpputori ei ollut mitenkään mainoskilvin varustettu. Mutta jos joku olisi kiinnostunut niin Hirvaskankaan ABC – aseman yhteydessä, kannattaa poiketa. Huutokauppakeisaria emme nähneet.

Kaikki loppuu aikanaan ja loppusiivous oli edessä. Lauantaina käännettiin nokka kohti Turkua. Oli kyllä ihana päästä kotiinkin. Ja tulee se kesä ensi vuonnakin, toivottavasti.