Ovikoriste/kranssi

Viimeksi kun tein unisiepparia, sain idean myös uuden ovikoristeen mallista.

Minulla on vanhoja kuluneita kirjoja, joita olen saanut Ruskon kirjaston poistoista, ihan ilmaiseksi. Johannes Linnankosken Laulu tulipunaisesta kukasta sai siirtyä askarteluun. Oli mukavan kulunut kirja ja parempi versio on kirjahyllyssä.

Pohjaksi leikkasin vanhaa pahvia. Sivuista muotoilin pienen lasin avulla pyöreitä aihioita, niittasin kiinni keskeltä ja revin ympyrän irti papereista. Ihan sen takia, että saisin ruusuun pehmeän reunan.

Minulla ei onnistu tuo rypistäminen ruusuksi. Tulee aina ”kanttisia”, mutta leikitään että ne ovat neilikoita. Kukkien terälehtiin laitoin siveltimellä vanhaksi käyvää kultamaalia.

Sillä aikaa kun kukat kuivuivat, kaivelin paperiarkistoni. On muuten tullut hamstrattua joka alesta paperia. Riittää hyvin jouluaskarteluunkin. Löysin tuollaisen ruskean ja sopi mun mielestä tyyliin. Ja laatikosta löytyi vanha silkkinauhan pätkä, jonka olin jemmannut. Laitoin muuten sitten kaksi pahvia ja väliin liimasin tuon nauhan. Tulee ainakin tukeva, ettei heilu ovessa. 

Kukat olivat iltapäivällä melkein kuivuneet, joten aloin liimata niitä ympyrään. Tässä käytin kuumaliimapistoolia. Ekaksi laitoin neljä kukkaa kuten kellossa, että tulee joku roti järjestykseen. Sitten vain sopivin välein liimailin kukkia. Hiukan piti vielä töpsöttää kultaväriä terälehtiin.

Pitkään mietin, että laitetaanko keskelle vielä jotain. Tulin siihen lopputulokseen, että hyvä näin. Yksinkertainen – ei kruusailuja.

Valmista tuli!

Unisieppari helpommalla tavalla

Muutamista unisieppariohjeista olen koonnut itselleni sopivan helpon ohjeen ja päätin tehdä itsellekin unisiepparin. Ihan kokeilumielessä.

En viitsinyt kyllä ihan oikeaoppista eli pujottamalla tehtyä siepparia tehdä, vaan käytin aiemmin tärkkäämiäni pitsiliinoja.

Kaapista löytyi rautalankaa, josta väänsin renkaan. Jotta renkaasta tulisi tukeva, laitoin pari kierrosta ja käänsin pihtien kanssa renkaan kiinni. Sen jälkeen aloin kieputtaa maalarinteippiä renkaan ympärille. Pian huomasin, että teippi oli liian leveetä. Pengoin askartelutarvikkeeni, jotka suoraan sanoen ovat kaaosmaisessa tilassa, enkä löytänyt kapeampaa teippiä. 

Aloitus; rautalankaa, pihdit ja pitsiliina

Sitten muistin, että Jounilla varmaan on maalarinteippiä kaapissaan rempan jäljiltä. Sieltähän sitä sitten löytyi. Teippiä kieputin myös pari kierrosta. Sen jälkeen olikin vuorossa renkaan päällystäminen nauhalla. Kangasnauhoilla ei tullut todellakaan kivan näköistä. Voi itku, kaikki aina töksähtää siihen paikkaan, jos kaikkia tarvikkeita ei ole. Lähdin kauppaan ja poikkesin Inspiraatiossa ostamassa höyheniä ja Jättirätistä nahkapalan.

Maalarinteippiä

 

Illalla jatkoin työtäni.

Eli leikkasin nahanpalan noin 2 cm nauhoiksi, ompelin ne yhteen ja sitten kieputtamaan renkaan ympärille. Jätin tuon ns. nurjan puolen esiin, jotta tulisi pehmeemmän näköinen pinta.

Nahkanauhan kieputtaminen

Sitten liinan kiinnitys renkaaseen. Siinä olikin hiukan miettimistä, että miten sen kauniimmin saisi pujoteltua. Päätin sitten tehdä näin. 

Ensin laitoin villalangalla liinan neljästä kohden kiinni, jotta se tulisi tasaisesti keskelle rengasta. Naruja minulla oli varastossa, mutta ehkä olisi saanut olla hiukan ”rouheampaa” narua. Mutta ihan hyvä näin. Pengoin helmivarastoni. Sellainen mielikuva oli, että pitäisi niitä olla enemmänkin. Otin nuo siniset puuhelmet sitten käyttöön. 

Kamala sekasotku

Tässä vaiheessa olikin työpöytä niin sekaisin, että kaikki oli enemmän tai vähemmän hukassa.

Höyhenet kieputin ohuella langalla paksumpaan naruun kiinni ja liimasin pikaliimalla aloitushelmen paikoilleen. Käytin ensin kertakäyttöhanskoja. Innostuneena en aina muistanut laittaa hanskoja käteen, joten sormetkin olivat tietenkin liimassa. Lankaan tein solmuja ja lisää helmiä. Sitten lanka kiinni ihan solmulla renkaaseen.

Pitsiliinan keskustaan piti myös laittaa hiukan helmiä. Mietin hiukan, että josko pujottaisi ne lankaan ja sitten liinaan. Tämä osoittautui niin vaikeaksi, että liimasin ne sitten pikaliimalla kiinni. Roikkumisnarun tein vahvemmasta langasta. En pidä kovin kruusailusta, joten tästä tuli hieman pelkistetympi versio.

Pari tuntia annoin häkkyrän kuivua ja sitten se oli valmis. Halusin ripustaa sen heti makuuhuoneen kattoon. Häkkyrä kädessä kiipesin keittiöjakkaralle. Mutta pitihän se arvata, etten pysy jakkaralla jos ei jostain saa pitää kiinni. Tiesin salamannopeasti, että nyt putoan. Sen verran hoksottimet pelasi, että kaadoin itseni sänkyyn. "Ei sattunut", kuten Bettina aina sanoo kolhuista. On muuten positiivinen asenne.

Valmis

Kiinnittämisen jätin sitten  sovinnolla Jounille.

”Ojibwa-taruston mukaan hämähäkki-isoäiti (maailmanluoja) kutoi unisiepparin karkottamaan ihmiskunnan pahat unet. Pahat unet tarttuvat siepparin verkkoon ja valuvat höyheniä pitkin Äiti Maahan. Toisen tarinan mukaan pahat unet nousevat aamukasteen mukana tähtiin, josta ne eivät koskaan palaa. Unisieppari ripustetaan sängyn yläpuolelle ja sen väitetään karkottavan pahat unet, mutta houkuttelevan luokseen hyviä unia.”. Lähde Wikipedia.

Viime yönä tosin sieppari vei minulta yöunet ja heräsin jo neljän jälkeen.

Seuraavaksi tiedossa uusi ovikoriste.