Taas kun kesä mennyt on...

Näin on siis syksy saapunut. Hiukan oli huono kesä ilmojen takia, mutta mitä siitä nyt enää murehtimaan. Odotetaan seuraavaa kesää.

Muistelin tänään, että koska tämä minun uusi elämäni oikein alkoi ja mikä oli se sysäys. Sairaslomastani kului kaksi vuotta pelkkään nukkumiseen, lukemiseen, kodinhoitoon ja muuhun tekemiseen. Sitten jokin lamppu välähtä. Ostin eteiseemme uuden peilin ja sitä mukaan alkoi eteinen muuttaa värimaailmaa ja muutenkin sisustus vaihtui.

Entäpä sitten? Innostuimme vierashuoneen muuttamaan työhuoneeksi. Tuumasta toimeen ja sain oikein avaran työtilan. Nyt tämäkin huone on paljon muuttunut. Joka nurkassa on jotain laatikoita ja nyssäköitä. Luovuin Keltaisesta tuolistani ja sain hyllykön tuolin tilalle. Nyt vasta alkaa tavarat löytää paikkaansa. Mutta ihmeen sekaiseksi tämän huoneen saan tuossa tuokiossa. Perjantaisin yleensä siivoon tavarat paikalleen, mutta viimeistään maanantai-aamuna alan jo levitteleen tavaroita. Ompelukoneen ja saumurin kanssa tulee kankaansilppua ja langanpätkiä. Mainitsen tähän väliin, että opinpa sittenkin käyttämään saumuria. Askarrellessa tulee kaikkee muuta silppua. Ja maalaaminen vaatii oman sekasotkunsa. Ja sitten kun tekis mieli tehdä kaikkea kerralla, yltiöpäinen kun olen, sekasotku on mitä mahtavin. Mutta kodikas.

Kodikkuudesta siirrynkin sitten akkainlehtien sistusnumeroihin. Minun värimaailmani ei mene kausien mukaan harmonisessa tunnelmassa. Vaan väriä on joka puolella. Rakastan värejä, siis värejä. En laske väreiksi beigeä, harmaata, ruskeata jne. minusta ne ovat vain joitain muotikotkotuksia, alakuloisia. Siksi ehkä olenkin aina onnellinen kun on paljon väriä ympärillä. Ja paljon kaikkia kivoja ideoita ja tekemisiä. Joskus aikoo stressi tulla kun ei kaikkia ehdi heti toteuttaan. Mutta olen tässä uudessa elämässäni murrosikäinen ”kaikki mulle heti nyt”. Niin sen täytyy olla. Vaikka kuinka taas kärsin selkäsäryistäni jälleen kerran, pitää lähteä hakemaan Motonetistä niitä oikeita taulukoukkuja tai ATV ltä sitä just oikeeta maalia tai rautakaupasta poranteriä ja hiomapaperia.

Muuten en kovin jaksa enää ravata kirppareilla, paitsi jos joku erityisesti on mielessä. Facebookin kirppareilla on aivan ihania tavaroita esim. mun 60-lukulaiseen keräysinnostukseen. Sekä myös vaatteet, joita tämän kokoiselle ei Henkkamaukasta tai Kappahlista löydä. Onhan kaupungilla rouvien muotiliikkeitä. Mutta en ole 30 vuoteen pukeutunut ”rouvamaisesti” ei sovi mulle, vai mitä olette mieltä?

Niin ja kesäloman vietimme taas Luhalahdella.

Ja sitten se kaikkein ihanin asia. Anniina-tyttäreni miehensä Tonin kanssa saivat pikkuisen vauvan. Tämä ihmeolento otti heti oman lokeron mummin sydämestä. 7.8.2017 klo 20.21 merkittiin hänet virallisesti tähän maailmaan. Vauva ei ole vielä saanut nimeä, joten kutsun häntä nyt vain vauvaksi. Sitten kun hän hieman kasvaa, mummi varmaankin saa häntä ulkoiluttaa ja leikkiä. Ja kunnes päästään ensi kesään, mehän mennään yhdessä niihin paikkoihin, joihin mummi ei ole pitkään aikaan päässyt.

Nyt kun alkaa uni jo kirveltää silmää, taidan toivottaa hyvät yöt ja kauniita unia. Tapaamme pian!

Saumuri - helvetinkone vai miellyttävä tuttavuus

Mummeli oli edellisen viikon tosi kipee. Näin kun on eläkkeellä, ei niin kauheesti flunssasta välitä. Yskä oli aikamoisen hirveä, en saanut nukuttua kuin pari tuntia yössä. Sitten annoin periksi ja kävin lääkärissä. Mehiläisessä kävin ja sattui päivystyslääkäriksi keuhkotautien erikoislääkäri. Ensiapua keuhkoihin ja lähetteen heti TYKSiin jos henkeä ahdistaa. Ja tietenkin lääkkeet, pääasiassa kortisoni ja antibiootti.

Nyt on tauti hellittäny ja hirvee inspis tehdä kaikkee muuta kuin sukkia.

Olin tilannut saumurin verkkokauppa.Comista. Siellä kun oli kaikkein edullisin. 4.2. maksoin sen ja sitten vaan innolla odottelemaan. Viikko meni, ei mitään ilmoitusta. Kun toinen viikko oli sitten aluillaan, lähetin jo kyselyn, että missä on mun saumuri. Vastaus tuli – lieneekö automaattinen – ” Odotamme vielä osaa tilauksesi tuotteista. Saat erillisen viestin, kun tilauksesi etenee. Mikäli huomaat virheitä lähetysluettelossa tai sinulla on kysyttävää, otathan yhteyttä asiakaspalvelumme”. Tätä tuli sitten melkein joka päivä. Lopulta hermostuin. Yli 200 € on mulle iso raha, jos sitä vain jossain makuutetaan. No, laitoin sitten kyselyn, ”mistä ihmeestä te niitä osia odotatte ja kokoaako joku teillä sen saumurin”. Sitten tuli ihan ihmiseltä vastaus ” maaliskuun puolessa välissä odotamme toimitusta”. Ajattelin sitten odottaa kuitenkin. Viikolla tuli Lidlin mainos, jossa oli vastaava saumuri 50 € halvemmalla ja maanantaina saumureita olisi liikkeessä. Heti ajattelin, että haen sen ja perun kaupan verkkokauppa.Comin kanssa.

Siinä se nyt on - käsittämätön vempain

  

Sitten kävikin ilmi, että Jouni tarvitsee autoa maanantaina. Sain päähänpiston mennä jonottamaan Lidlin oven taakse, jotta varmaan saisin sen koneen. Maanantai-aamuna luovutin, en jaksaisi sitä kantaa sitä. Tai ainakin saisin selän vihat päälleni.

Jouni tuli töistä ja ehdotti, että mennään nyt sinne saumurikaupoille. Hiukan epäilin, että onko niitä enää neljän jälkeen. Ilmeisesti ihmiset eivät lue kovin tarkkaan mainoksia, joten sain sen koneen. Herttilei, mutta olin tyytyväinen. Ilmoitin verkkokauppa.Comiin, että perun tilauksen. Sieltä tuli vastaus, ”haluatteko rahat pankkitilille vai haluatteko käyttää ne muihin tilauksiin”. Mitäs luulette minun vastanneen? Jos ilmoituksessa olisi ollut tilaa kirjoittamiselle, olisin sanonut mitä mieltä olen heidän toimitusajoistaan. Eli rahat tulivat sitten tilille.

Tiistaina aloitin saumurin langoittamisen. Siinä oli jo valmiiksi pätkät lankaa. Olisi vain pitänyt kattoo ensin vertaistukiryhmää Facebookista ”Ompeluelämää”. Eli ne koneessa olevat langat olisi voinut solmia uuden langan kanssa ja vetää varovasti läpi. No, siis aloitin itse. Voi hyvää päivää, että se voi olla vaikeeta. Tiistaina istuin viisi! tuntia ja yritin langoittaa. Hemmetisti koloja ja koukkuja, joihin langat olisi pitänyt pujottaa. Eikä sormet edes meinanneet mahtua mukaan. Pinsettien käytössä olen hieman nakkisorminen, mutta jossakin kolossa ne olivat hyvä apu. Sittenpä löysin tämän vertaistukiryhmän. Oli mukava huomata, että muillakin oli vaikeuksia langoittamisen kanssa. Mutta sittenkin; joka päivä olen nyt langoittanut, eilen (16.3.) aloitin taas aamulla. Väsyin kyllä kesken kaiken, joten tein muita hommia.

Koloja ja koukkuja - eikä tässä vielä kaikki

Kävin ostamassa keskiviikkona Jättirätistä kankaan paloja (tosi halpoja) sekä yhden lankarullan lisää. Tässä kun pitää olla neljä lankaa. Eilen laitoin nämä kankaanpalat pesukoneeseen Jounin t-paitojen ja oman mekkoni lisäksi. Apua, kun otin pyykkiä koneesta, nämä kankaan palat olivat purkautuneet reunoistaan ja koko pyykkikasa oli yhdessä lankojen sekasotkussa. Ja mikä kamalinta, Jounin paidat olivat vaaleen vihreitä, ja mun mekko joka ennen oli mustavalkoraidallinen, olikin nyt keltamustaraidallinen. Se oli kyllä sellainen tilanne, että väsyin totaalisesti. Ihan sellainen uupumuksen harmaa viltti putosi päälle. Kamalaa!

En ihan synkkyyteen vaipunut, onneksi ystäväni Katja tuli vierailulle. Siinä poristessamme harmitkin unohtuivat.

Tänään on viikkosiivouksen päivä. ”Osto- ja myyntiliikkeeni” tilasi Facen kirpparilta räsymaton. Käytin sen itsepalvelupesulassa ja tänään saan sen levittää paikalleen. Viikkosiivous on mukavaa – sitten kun se on tehty. Saa istahtaa rauhassa neulomaan ja kattomaan joku hyvä leffa.

Nyt vain painaa mielessä tuo saumuri, miten sillä ommellaan. Lupaan tutustua oikein kunnolla. Kyllä se tikkiä tekee, mutta ei kovin hyvää. Jotakin on säädöissä vikaa.

Minä säädän nyt itseni siivousnapista kohtaan 5. Ja huomenna onkin vuorossa käynti Kädentaidot –messuilla. Anniina houkutteli minut mukaan. Mukavaa, kun ihan itse ei tule lähdettyä mihinkään.

Niin ja vielä, Anniinan ja Tonin lapsenodotus on mennyt hyvin. Ihan itku meinas päästä kun hän julkaisi tämän kuvan. Tuntuu kuin hän olisi vielä äidin oma tytöntyllerö.

Tuleva äityliini

Jottain tarttis tehdä...

Pari viikkoo tässä on mennyt ilman inspiraatioo. Olen tiukasti istunut ja neulonut sukkia ja nyt sekin alkaa työlästyttää. En uskalla yhtään rasittaa selkää eli lähteä kirppikselle tai mualle ostoksille. Jokin aika sitten tekemistä oli niin paljon, että stressi meinas iskee.

Ystävänpäiväkortit sentään tein ja lähetin.

Ja rakas serkkuni Sari, kävi ompelemassa uudet verhot olohuoneeseen. Vaaleat verhot hän ompeli entisten vihreiden tilalle. Johan ne vihreät olivat roikkuneet ikkunassa jo parikymmentä vuotta. Ja nyt kun pääsin hommasta kärryille, osaan ehkä jo itsekin ne ommella ja kiinnittää.

Maalaushommia tein hiukan aikaa. Mutta se on vähän vaikeeta kylppärissä. Sitten keksin laittaa ison pahvilaatikon parvekkeelle ja suihkuttaa sprayt laatikon sisään. Lisää maalaamista odottaa. Unisieppareita voisin myös tehdä, koska värjäsin jo pari pitsiliinaa siniseksi.

Paras ja rakkain uutinen oli, että nuorempi tytär odottaa ensimmäistä vauvaansa. Hetken olin ihan täpinöissä, mutta minua kehotettiin rauhoittumaan. Jokainen mummi tietää, ettei se ihan niin helposti käy. Aloin jo suunnitella mitä kaikkee vauva tarvitsee. Minä kun en osaa värkätä vauvalle oikein mitään neulomalla (pipoo ja sukkia vain) ja virkkaamalla. Sitten päätettiin, että tehdään tyttären kanssa vauvan pesä.

Ehkä valitsemme toisen värin

Anniina on parempi ompelemaan kuin minä, joten teemme sen yhdessä. Tilasin itselleni saumurin ja aion opetella sen käyttämistä. Omat paidat ja mekotkin tulisivat halvemmiksi. Kunhan se saumuri nyt saapuisi. On jo kaksi viikkoa siitä kun tilasin. Eilen kyselin jo, että koska se oikein tulee. Mutta vastausta ei ole kuulunut.

Tällä viikolla Jounillakin on talviloma. Yleensä olemme olleet jossakin mökillä, mutta nyt emme viitsineet lähteä. Ilmatkin ovat tälllaiset. Vettä sataa enimmäkseen. Viime vuonna olimme Hauhon Mesimarjassa. Nyt kyseinen mökki on vuokrattu vuosivuokralle, harmi sinänsä. Mökki oli kiva ja sopivan matkan päässä. Mutta eipä sielläkään lunta ollut.

Makkaranpaistoa ulkona oikeassa grillissä

Pienimuotoista ”osto- ja myyntiliikettä” olen pyörittänyt. Olen myynyt vanhoja takkejani ja saanut hiukan taskurahaa ihanien esineiden ostamiseen. Tosin pieniä ne tulot ovat olleet. Ihmettelen kun muutamilla ihmisillä on esillä ryppyisiä ja mielestäni jo viimeisen myyntipäivän ohittaneita tuotteita. Minä sentään pesen ja silitän ennen kuin kehtaan kuvia laitella. Viimeisimmät ostokset odottavat seinälle pääsyä.

Tänään menemme pitkästä aikaa Anniinan kanssa kahvittelemaan ihan kaksistaan. Minulla on hyvät kokemukset Myllyn Picnicistä, hyvä palvelu ja konstailematon tarjonta. 

Tässä vaiheessa aamua, on vaikea kertoa päivästä lisää, mutta palailen illalla.