Ottaisinko tänään vapaapäivän? Hyvä ajatus. Katsotaan miten päivä alkaa tästä sujua.
 |
| Hyvä ajatus |
Pitihän se kuitenkin jotain tehdä. Telkkaa katsoessa
neuloin keskeneräisen vauvapussin (en suostu sanomaan toukkapussi) valmiiksi.
Vauvapipoa ajattelin, mutta neuloessani muutaman kerroksen, huomasin että liian
isohan siitä tulee. Eli meni purkuun ja uuden aloittamiseen.
 |
| Vauvapussi |
Maton virkkaamiseen oon niin kyllästynyt, että puran
sen ja teen koreja. Trikookudetta virkatessa matto joko kupruilee ja käpristyy
reunoista ylöspäin. Nyt olen ollut loppuvaiheessa ja jokaisen virkkaamani
kerroksen olen joutunut puoleen väliin purkamaan ja lisäämään tai vähentämään
silmukoita. Alkoi tuntua hölmöläisten peiton jatkamiselta. Jos joku ei tunne
tarinaa, niin suurin piirtein idea oli ”leikataan peittoa jalkopäästä ja
ommellaan pääpuoleen”. Siis mun matosta tulee nyt koreja.
 | |
| Anskun unisukat |
Kuten olen antanut ymmärtää, olen varsinainen
villalankafriikki. Eli pitäisi kulkea kaupassa hevosen silmälaput päässä. Luin
jostakin, että tuollaiset kokolaput poskiremmeillä olisi hyvät. Estää
tehokkaasti sivuille näkemisen. Suosittelen muillekin lankafriikeille.
No, siis
itse neulomisesta ja virkkaamisesta tuli minulle tärkeä ajantappaja kun jokunen vuosi sitten minulta leikattiin vaivaisenluut ja tyttäreni opetti minulle sukan
neulomisen. Vasta puolisen vuotta sitten opin oikeanlaisen kantapään tekemisen.
 |
| Sukkia ja tossuja |
Virkkauksesta tuli suosikkini kun innostuin isoäidin neliöistä. No, eihän
niistä ensimmäisistä neliöitä tullut, mitä lie kuppeja ja ihmeellisiä
sykeröitä. Nyttemmin, tyttäreni Anskun kirjallisten ohjein myötä, olen tehnyt
lukemattomia isoäidin neliöitä. Melkein kaikista on tullut torkkupeittoja, eräistä
tein hypistelymuhveja muistisairaille vanhuksille. Nyt kaihertaa mielessä, että
”mitäs sitten tekis”.
 |
| Vauvan peittoja |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti