Se on sitten pääsiäispyhät edessä. Siivoaminen ei ole lempilajejani,
mutta viikkosiivous on jossakin takaraivossa lapsuuden ajoilta. Silloisia äidin
siivouspuuskia ajattelen kyllä joskus kauhulla. Äiti kun heitti ulos kaikki
tekstiilit, taisi mennä huonekalutkin välillä, mitä huushollista irtosi ja
paukutti mattopiiskalla. Muistan vain, että äiti oli aina silloin pahalla
päällä ja minusta tuntui surkealta kun koti oli kylmä tuuletuksen ja tamppaamisen
aiheuttamana. Tämä raivo on varmaan usealla naisella moottorina aloittamiseen,
niin kuin minullakin. Kun olin puunannut kaikki paikat, viimeisillä voimillani
vielä tyhjensin astianpesukoneen. Sitten vielä ne muutamat pääsiäiskoristeet
esille ja voilá pääsiäinen on meillä. Ihana tunne.
Tänään en sitten jaksanut mitään muuta duunailla. Mutta
päivän kohokohta oli, että entinen työkaverini lähetti sähköpostia. Kyllä tulin
iloiseksi, vaikka viestin lähettäjällä ei kovinkaan hyviä uutisia ollut.
Toivottavasti hän vielä pitää yhteyttä.
Pääsiäisen niin sanottuja perinneruokia emme syö. Inhoan lammasta
ja tulikin mieleen eräs matka, jonka teimme työkavereiden kanssa Ahvenanmaalle.
Kaikki sinänsä hyvin, mutta menimme lammasfarmille syömään. Ajatelkaa sitä
tunnetta kun lautasella on lammasta ja lampaat määkii ikkunan takana. Ei
maistunut minulle.
![]() |
| Lampaita ulkona.... |
![]() |
| ... ja lautasella |
Siis meillä syödään ihan tavallista ruokaa pääsiäisenä.
Hiukan juhlavammin valmistettua ja kivasti katettua. Pääasia on, että meillä
taas on yhteistä aikaa kun miehelläkin on monta vapaapäivää. Luetaan, katotaan
telkkaa ja ehkä tuo mieheni saisi raastettua minut uloskin.


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti