lauantai 19. maaliskuuta 2016

Asian vierestä

Sopii vain kysyä, miksi yltiöpäinen lukeminen on minulta jäänyt. Surffaaminen netissä etsimässä kaikenlaisia kivoja neule- ja virkkausmalleja, kirpputoreilta etsimässä mahdottomia härveleitä, joita ajattelisin käyttäväni - sitten joskus, on vienyt minut mennessään. Nyt vaatehuoneeni on luvattoman täynnä näitä kirpputorin aarteita. Neuloessa ja virkatessa istun töllöttimen edessä katsellen tallentamiani ohjelmia. Eipä silti ei sekään ihan huono asia ole, syntyyhän siinä kaikkea sitä jota voin ystäville ja sukulaisille lahjoittaa. Sukulaiset ovat kyllä niin hyvin sukilla varustettuja, etten lahjaksi enää kehtaa antaa. Paitsi sukathan menevät aikaa myöten rikki. Ei kukaan enää parsi sukkiaan. Kummallistako? Eipä kouluissa taideta enää opettaa sukkien parsimista, saati neulomista.

Mitä katsomiini ohjelmiin tulee, olen täysin hurahtanut Syke -sarjaan. Mutta minua vaivaa kysymys, ei kai nyt sairaalassa tuollaista elämää vietetä. Tässä sarjassa sairaanhoitajat ovat avoimissa suhteissa lääkäreihin ja välillä käydään liinavaatevarastossa vahvistamassa suhdetta noin niin kuin ruumiin kulttuurin muodossa. Ja miksi tätä sarjaa esitetään sellaiseen aikaan, että lapsetkin sitä katsovat? Elokuviin on asetettu ikärajat ja taitaa olla näissä sarjoissakin. Ei silti, minähän olen jo sen verran ikääntynyt, ettei nuo asiat enää paljoa liikuta. Mutta olen antanut itseni ymmärtää, lukiessani mielipidekirjoituksia, että lapset (lue nuoret) saavat huonoja vaikutteita. Kertovatko äidit ja isät nuorilleen tarpeeksi ajoissa sukupuoliasioista? Nuoret kehittyvät hyvin aikaisessa iässä nykyaikana. Itse vielä leikin paperinukeilla siinä iässä kun nämä nuoret jo käyvät bailaamassa.

Nyt harhauduin täysin aiheesta.

Mukava on tehdä käsillä kaikkea kivaa. Opettelin jopa sukan kutomisen, joka oli pakkopullaa koulussa. Ja äiti armahti ja kutoi sukkani, joka vaadittiin koulussa käsityötunnilla. Lankoja myyvät kaupat minun pitäisi ohittaa kylmästi. Ihanat värit langoissa ja heti olen koukussa, kirjaimellisesti. Olen kyllä toisinaan antanut itselleni anteeksi, koska mitään maksullista en harrasta.

Ensi kerralla kerron, mitä mukavaa teen kirpputoritavaroista. Ja minulla on myös suunnitelmissa sisustaa kamala eteisemme vähemmän kamalaksi. Miten sen teen, kerron siitä, kunhan alan toteuttamisen.

Hauskaa päivänjatkoa – kohta alkaa Haluatko Miljonääriksi.

Intohimoni - langat

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti