Kirppariostoksilla

Viikonloppuna sain Jouninkin mukaan kirpparille. Pitkään on ollut mielessä käydä Wanhassa Nestorissa. Eli sinne päätimme lähteä lauantain ratoksi.

Paljon oli jo autoja pihalla. Parkkipaikat olivat tiukassa, joten kirppari oli ilmeisen suosittu. Minulla ei ollut mielessä oikeestaan muuta kuin puinen tarjotin, jonka voisin päällystää kankaalla. Heti sisälle tultuamme huomasin, että ilmanvaihto oli hyvä. Ei ollut pölyistä eikä tunkkaista. sitten vain kiertelemään. Ihan alussa löysin ihanan korin, mutta ajattelin, että haen sen sitten kun lähdemme. Jos kuitenkin jotain ihanampaa löytäisin. Kuvia otin hiukan salaa kun en tiedä saako kirppiksillä kuvata. Ei ainakaan vissiin ihmisiä, jos kuvat haluaa julkaista.

Pieniä jakkaroita oli myös tarjolla, mutta kerta kaikkiaan en nyt raaskinut ostaa. Jollakin oli myynnissä puulaatikoita, jotka olivat aina tarpeen. Mutta ikävä kun ne olivat valmiiksi tuunattu, eikä myyjän tuunaus ja mun mielipide oikein kohdannut.

Seuraavaksi löysin ”Pokka pitää” – sarjan DVD:n. Ei maksanut kuin euron. Joten sen otin ostoskoriini. Minusta ”Pokka pitää” on aina yhtä hauska, vaikka sen katsoisi kuinka monta kertaa. Kaikkea kivaa olisi ollut, mutta pidin maltin mielessäni. Sitten löysin puutarjottimen ja kaappasin sen heti mukaani. Maksoi vain kaksi euroa.

Lähdin etsimään koria, jonka alkumatkasta löysin. En löytänyt koria, vaan tapasin tuttavan. Vaikka hän asuu samassa rapussa kuin me, ei olla tultu vastakkain pitkään aikaan. Porisemista riitti ja Jounikin jo tuli siihen sen näköisen, että jokos lähdetään. Tuttavani huomasi tarjottime pohjassa olevan leiman. Lopputulos oli, etten sitä ala tuunaamaan. Sen verran arvokas se sitten loppujen lopuksi oli. Noin 25 – 40 euroo, kun netistä kattelin.

Nyt vain pyörittelen sitä ja mietin, että jotain sille pitäisi tehdä. Mutta mitä?

Mukava oli lauantaipäivä näinkin viettää. Vielä olisi mielessä muutama osto- ja myyntiliike, joissa voisi käydä. Mutta nyt on vuorossa muuta tuunailemista, joten jätän vierailut tuonnemmaksi.