Aurinkohuoneeseen piti saada uudet verhot. Olin jo aiemmin
valinnut sopivat verhot ja kun maali oli seinissä, kävin sitten kankaan
ostamassa. Tarkoitus oli tehdä suora kappa, ilman rypytyksiä. Meillähän tehtiin
rempassa myös verholaudan vaihto verhotankoon. Mielikuva verhoista väikkyi
mielessäni. Kangaskaupassa juttelimme myyjän kanssa pitkään, oli muuten tosi
mukava tyyppi, ja hän laittoi merkit mistä minun tulee leikata ja mistä
ommella. Verhokangas näet on sellaista, jossa kuviot pitää sopia kohdalleen.
Kun sitten aloin leikata kangasta se olikin helppoa myyjän
merkkejä seuraten. Sitten tulikin ongelma. En saanut sitten millään kuvioita
kohdalleen. En vaikka mitä olisin tehnyt ja kuinka päin olisin kankaan
laittanut. Aikani siinä vääntäessä kangasta, hermostuin ja menin sitten
ostamaan lisää verhoa. Eli jos en saanut kuvioita kohdalleen niin mitä väliä
sillä on vaikka sauma tulee väärään paikkaan. Saanhan sen rypytyksellä piiloon.
 |
| Verhot vielä jotenkin hallinassa |
Päivänä toisena kävin uudelleen verhojen kimppuun. Ompelukone,
kuten aina aloittaessa ompelemista, ei suostunut ompelemaan kaunista tikkiä.
Eipä muuta kuin putsaamaan. Puolakotelo auki ja sudilla pölyjä pois, ei ommel
siitä kyllä ehostunut. Uudelleen puolakotelo auki ja jotkin hemmetin
kiinnikkeet aukesivat kun aikani räpelsin. Sieltä aukosta sitten tupsahti
isommat puolan pidikkeet pois. Hiki tuli kun ei niitä sitten millään saanut
takaisin, ei tullut ompelukoneen kanssa sovintoa. Sitten ohjekirjan kimppuun.
Mutta eipä sitä ohjekirjaa ollut siellä mihin olin sen muistaakseni laittanut.
Ihan järjelliseen paikkaan eli missä ovat muutkin ohjekirjat. Haeskellessa
kirjaa meni tovi jo toinenkin. Ja kuinka ollakaan se oli samassa laatikossa,
missä on ruokareseptit?!
Kirjassa ei ollut pienintäkään mainintaa niistä nippeleistä,
jotka olin onnistunut saamaan auki. Sitten piti ottaa taas netti avuksi. Eipä
ollut sielläkään. Nyt alkoi jo tulla iltapäivä. Ja taas jälleen kerran rakkaat
Niksipirkot avustivat minua. Lopuksi kommentoitiin, että kannattaa aina katsoa
mitä ja miten ottaa osan irti, jotta saa sen takaisin. No, olipa hyvä neuvo,
tunsin itseni tyhmäksi. Sainpa typerät osat paikalleen ja aloin ommella. Sitten
sanoin jo ruman sanan, neula katkesi.
Verhojen ompelun jätin seuraavaan päivään, jo otti niin
päähän.
Kyllähän niistä sitten verhon näköiset tulivat. Kun en ole
niin turhan nokko, niin rypyillä virheet piiloon. Olipa siinä sitten vielä
ongelmaa verhoja pujottaessa tankoon. Olin jättänyt ”välisaumat” auki ja
putkihan ei mennyt niistä läpi. Ei muuta kuin purkamaan ja uudelleen ompelemaan
saumakohdat.
Nyt ne on ikkunassa ja ihan nätit tuli. Toista kertaa en
itse ala ommella verhoja, joissa kuviot pitää sattua kohilleen. Ja se ohjekirja
– muistuttakaa, että se on samassa laatikossa kuin ruokareseptit.
 | |
| Näettekö omenoita vai appelsiinejä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti