Lukemisen intohimo

Opin jo nelivuotiaana lukemaan, mikäli äitiin on uskominen. Lukuharrastus alkoi Aku Ankoista. Joskus jopa tuli kinaa Isän kanssa, että kumpi lukee ensin Aku Ankan. Myöhemmin olin uskollinen kirjaston käyttäjä. Joululahjat olivat siihen aikaan melko vaatimattomia, mutta kirja ja suklaalevy olivat parhaat joululahjani.

Läksyjenluku oli sitä sun tätä kun oppikirjan alla oli muuta luettavaa. Tiina-sarjat ja Enid Blytonin kirjat olivat suosikkejani. Lopulta tulivat sitten hiukan ”aikuisemmat” kirjat. Niin, siis koulun käynti sujui huonosti. En ollut ollenkaan kiinnostunut matikasta tai äikästä. Mutta kirjat, aah ne olivat toinen minäni. Perheen perustaessani, luin jopa laittaessani ruokaa. Tuntui ettei koskaan ollut tarpeeksi aikaa lukea. Pyysin kerran äitienpäivälahjaksi rauhallisen lukupäivän. Liekö sitten ollut vaikea toteuttaa, joten saamatta jäi. Olen säästänyt vanhat nuorten – ja lastenkirjat, lapsenlapset ovat kyllä tykänneet kuunnella kun luen heille vanhoja satuja ja muita kertomuksia.

Satujen lisäksi hiukan aikuisempaa luettavaa

Teini-iässä

 

Aikuiselämässä jouduin sitten korjaamaan opiskelulaiskuutta. Olin jo yhden lapsen äiti, kun opiskelu alkoi kiinnostaa. Oli pakko aamulla viedä lapsi hoitoon, töihin, töistä kauppaan, lapsi hoidosta, siivous ja iltapala. Ja lopuksi lapsi nukkumaan iltapesun ja – sadun kera, sitten alkoi yöopiskelu. Huh, nyt en kyllä jaksaisi enää tätä rumbaa. Ihan viimeiseksi opiskelin työn ohessa julkaisugraafikoksi. Hiukan jäi vajaaksi, kun ei kerta kaikkiaan ehtinyt työpäivän päätteeksi tehdä lukemattomia harjoitustöitä eli projektikansio jäi tekemättä. Nyt en kyllä enää viitsi päntätä mitään päähäni, eipä silti mitäs minä opiskelisin. Ehkä tämä on elämänopiskelua. Sitä, että on sopusoinnussa itsensä kanssa ja tekee kaikkea kivaa.

Olen elämäni aikana lukenut melko varmasti kaikki suomalaiset dekkari. Pari vuotta sitten sain äitienpäivälahjaksi Jo Nesbon ”Aave” ja siitä alkoi innostus ulkomaisiin dekkareihin. Norjalaiset, ruotsalaiset, tanskalaiset jopa islantilaiset kirjailijat ovat kuuluneet suosikkeihini. Sitten kun pohjoismaalaiset oli luettu, siirryin sitten muihin dekkareihin. Mutta voin sanoa, että pohjoismaiset dekkarit vetävät eniten. Muutaman mainitakseni:

Blædel, Sara (Tanska), Frimansson, Inger (Ruotsi), Gerritsen, Tess (USA), Holt, Anne (Norja), Jansson, Anna (Ruotsi), Jungstedt, Mari (Ruotsi), Kepler, Lars (Ruotsi), Larsson, Åsa (Ruotsi), Läckberg, Camilla (Ruotsi), Marklund, Liza (Ruotsi), Ohlsson, Kristina (Ruotsi), Slaughter, Karin (USA), Sten, Viveca (Ruotsi), Adler-Olsen, Jussi (Tanska), Arnaldur Indriðason (Islanti), Carlsson, Christoffer (Ruotsi), Kallentoft, Mons (Ruotsi), Kallifatides, Theodor (Ruotsi), Kanger, Thomas (Ruotsi), Kepler, Lars (Ruotsi), Nesbø, Jo (Norja), Nesser, Håkan (Ruotsi), Sund, Erik Axl (Ruotsi), Tegenfalk, Stefan (Ruotsi), Theorin, Johan (Ruotsi)

Suomalaisista mainitakseni vain enää Seppo Jokisen teokset kiinnostavat

Kun jäin ensin sairaslomalle ja sitten eläkkeelle, voi hyvänen aika että luin. Taisin elää ihan kirjojen maailmassa. Tämä lukuinnostus on hiukan jäänyt kun innostuin käsitöistä ja värkkäämisestä. Opin sen että minäkin osaan tehdä jotain käsilläni. Toki luen vielä, mutta kirja tipahtaa usein viereeni kun nukahdan.

Uusia kirjoja saa jonottaa niin kauan kirjastosta, että unohtuu koko lukutaito. Kirjat, joita ostan kirppiksiltä, ovat lähinnä korttiaskarteluun. Eli vanhoja kirjoja voi käyttää mukavasti askarteluun. Eikä niistä tarvitse pulittaa kuin ehkä 50 senttiä. Kirjastossa, jota suosin eli Ruskon kirjasto, on usein poistokirjoja ja ne eivät maksa mitään. Joskus hellin itseäni ja ostan ihan uuden kirjan.

Kirjahyllyni on niin täysi kirjoja, että pitäisi ostaa lisää hyllyä. Sekalaista kirjallisuutta, pokkareita mukana, mutta en luovu yhdestäkään kirjastani. Joskus luen uusintana kirjoja kotikirjastosta, joka on kyllä hyvä olemassa. Harmittavaa vain, että se on aina sekaisin.

Murto-osa dekkareistani